psycho

alku

mitä minä muistan? särkyneet keskustelunpalaset, epäonnistuneet yritykset lähteä kotoa, punaviinitahrat pinttyneinä matolle. viimeisenä tulee kipu, kaikki se minkä on dissosioinut vuosien varrella iskee kerralla, vatsaan, niskaan, kylkiluiden väliin, polviin, kesäöinä kaatuillut humalassa, paiskonut itseään pitkin seiniä, särkenyt viinilaseja tiskialtaaseen. kynsien alla kaipuu menneisyyttä kohtaan, kun turrutti itsensä kylmältä maailmalta. niinä öinä rukoilin helpotusta, joka ei koskaan saapunut. en pysty pitämään mitään kasassa, särkyvät asiat lipsuvat käsistä, vihkojen välissä kuolleita kasveja. savuke pelastaa, vie hetkeksi jonnekin kauas, kunnes joutuu palaamaan takaisin tuskalliseen todellisuuteen jossa keuhkot täytetään vedellä. 


loppu


mikään ei ole enää hallittua.
räkälässä viskiä huonossa seurassa. 
musiikki liian kovalla.
runomuoto pelastaa taas, vajoamiselta.
hiukset kiinni samettiponnarilla,
esitän kuin kaikki olisi hyvin.
todellisuudessa viski on karvasta
ja olen romahtamassa.
oikeastaan, kova musiikki hyvä,
ei tarvita turhaa kommunikaatiota,
ihmisten välistä kuihtumista.


mikään ei ole enää hallittua.
vuorovesiä pään sisällä.

en saa mitään kosketuspintaa.

viesteihin ei vastata
(en tiedä haluaisinkokaan)
mutta silti jotain särkyy, aina.


olen alkanut  pelätä.
                     itkeä.
                       toivoa.

luoteja.
syyttä.
sinusta.


kuunnella tuttua kappaletta
yksin pimeässä huoneessa

peitellä

kyyneleitä.

berlin / spain part 1

ennen lähtöä olin epäröivä



IMG_0003IMG_0009



en ollut varma halusinko lähteä

- lähdin kuitenkin



berlin


IMG_0016IMG_0021IMG_0027IMG_0032IMG_0033IMG_0034IMG_0036IMG_0037IMG_0042IMG_0048IMG_0053IMG_0062IMG_0063IMG_0071IMG_0076IMG_0104


spain



IMG_0125IMG_0134
IMG_0135
IMG_0142IMG_0151IMG_0153IMG_0164IMG_0170IMG_0177IMG_0190IMG_0194




onneksi lähdin!!

(part 2 sisältää tekstiä, älä huoli)

hajanaisia




mitään ei ole tapahtunut
/kaikki on muuttunut.

16
joskus herään paikoista, jonne en muista menneeni.
suihkun lattialta, kengät jalassa sängystä,
lähikahvilasta.

istun huoneessa joka on täynnä ihmisiä,
olen yksin nurkassa kirjoittamassa,
kuulokkeet korvilla, kylmä kahvi vierellä.

en tiedä olenko yksinäinen vai en.
13
en tiedä kuinka paljon voin kertoa.
puhun ihmisille, enkä tiedä rajoista,
defensseistä,
jossain kohtaa ne ylittyy, täyttyy

ja jään taas yksin

15

en ole pystynyt kirjoittamaan viimeaikoina.
siitä johtuu hiljaisuuteni,
tein vähän typerästi

tulin tänne kirjoittamaan,
kertomaan,
etten kirjoita enää.

11

tuntemattoman kanssa bissellä
konkreettisuus iskee päin kasvoja eikä saa henkeä
jokin niissä tilateissa saa hajoamaan osiin
huomaamaan virhekohdat,
leuan painumaan alas
2

muistelen epämiellyttäviä asioita. miksi?
ne auttavat pitämään jalat maassa.
auttavat, ettei tarvitsisi riutua.

olen riutunut tarpeeksi.

ulkona lumi pöllyää, hyvä.
toisaalta toivon että olisi tyyntä (mielessä)

9

muistot eivät suostu avautumaan.

7

tekisi mieli sanoa hyvästejä
kadulla ohikulkijalle

sanoa,
pian mitään ei enää ole

kadulla en ole törmännyt sinuun pitkään aikaan

5

vaikka joka kadunkulmassa etsin kasvojasi.

4

ja
kaiken li säk si

ne pienet kultaiset keskitiet
ovat sattuneet unohtumaan.
12
(auttakaa)

suuruudenhulluudesta

kaikki mitä tarvitsen 
on tällä pöydällä
intohimo konkretisoitui,
musteella, väreillä, liikkeillä
samalla kun  minä hajoan ilmaan,

epäonnistuneita yrityksiä
kirjoittaa paperille oma itsensä,
muistonsa,
ei minulla tarinoita nuoruudesta
ei mistään
tabula rasa ja vain tyhjempi
mitä vanhemmaksi kasvaa.

yrittää kirjoittaa käsi vapisten
intohimolla, röyhkeydellä,
mutta kynttilät palavat
ja herkkä musiikki soi,
olen vain iso huijari
yrittäen saada muut kuuntelemaan
vaikka ei tässä maailmassa voi muuta
kuin sulkea korvansa,
silmänsä,
nyrkkinsä, 
ja lyödä, hakata, paiskoa,
rikkoa jotain lopullisesti,
tuhansiin osiin.


tyhjät askeleet kaikuvat rappukäytävässä,
pesukone lakkasi pyörimästä,
olen yksin.
kukaan ei lähesty,
pelota, lohduta, kosketa.

turhamaisuus valvottaa,
äänet, koska vain,
missä vain.
huolimattomana kastan  kynäni kahviini,
kahdesti.
iltakahvi pitää elossa,
herkkä musiikki vaihtui janis jopliniin.


kirja yhdessä yössä.


kerron tarinan.

olipa kerran
kusiviinarunkkari,
joka ei koskaan rakastanut.
säilytti ostoskärryissä alitajuntaansa.
rullaili mantereelta toiselle.
joi aamuisin neljä espressoa.
poltti sisällä kun kukaan ei ollut kotona.


tarina tytöstä,
jonka kärryt keikahtivat.


mieli vaakalaudalla,
samettiaamutakissa,
suihkun jälkeen tyhjä olo.

kahvia yöllä kahvia aamuyöstä
kun aurinko nousee
hautaa vanhat ja uudet ystävät
räjähdyksen kaltaisena eteenpäin,
katumatta, kaatumatta.

nuhjuisia puvuntakkeja,
savukkeita autossa,
dostojevskia repussa
jazzia kuppiloissa

kliseinen elämä
täynnä alastomia ihmisiä
täynnä turhanpäiväisiä unelmia

olen yksi heistä.

laulan illanistujaisissa yksin nurkassa
poltan ketjussa
ymmärrän ihmisiä
hukuttaudun huolimattomuuteen
nuoruuteen.

näytän öisiä piirroksiani
huonekaverilleni,
kun hän saapuu
minä vastaanotan,
odotan hyväksyntää.


minne ovat kaikki kadonneet?


pian lääkitsen itseäni
intohimolla
kiillolla silmissä
suuruudenhulluudella !!


aamuyöstä

elämä ei ole kuvia,
yhdeltä aamuyöllä.

elämä valheita
hetki hetkeltä pahempia

yhdeltä aamuyöstä

kävelee kotiin kuulokkeissa brahms
miettii mitä sanoit se yksi ilta

minusta ja hänestä

meistä,
vaikkei meitä ole.


yksin istuu pöhnässä
yhdeltä aamuyöstä
kuunnellen brahmsia

elämä silloin ei ole valvetta
ei valhetta


ei meitä.


ainoa valo tietokoneen ruutu
ainoa valo olet sinä

tiedät sen.

olet avannut paradokseja minulle
venyttänyt mieltä
huutanut
kuunnellut,

rakastanut.

minä olen antanut takaisin
sekavia huutoja autossa
kumisaappaat levällään takapenkillä

ottanut kädestä,
pelännyt,
puristanut liian kovaa,

rakastanut 
rakastanut
rakastanut.



haave runosta,
kirjan mittaisesta,
vihdoin toteutumassa.



aamuyöstä
yksin humalassa
ei ole valoa
tulevaisuutta
totuutta

mutta ääneen luettuna
teksti enemmän 


vielä aamuyöstä.



osa 2



mitä tehdä ajalla
jonka kulutti ennen pelkäämiseen?
missä menee henkilökohtaisen raja?
kuka ennusti lopun?

miksi ihminen kaipaa kaikelle päätöstä
maailmanloppuja


sinä olet minun tarinani loppu.

sinä joka et koskaan katso silmiin

enää


sinä joka olit hetken
melkein tärkeä,
aamuyöstä.



gini yhdellä kulauksella alas
juoksen kotiin 

lähes

enkä voi olla kirjoittamatta sinusta
jokaista sanaa
jokainen kosketus
on sinusta, sinulle.

aamuyöstä

violetteja painajaisunia (part 2)




0 esipuhe
1 loppu
2 jatkokertomus
3 painajaisia ja valveillaoloa
4 herääminen kesken painajaisen 



suosittelen postauksen ajaksi mutteripannukahvia,
cats of transnistrian uusinta albumia
ja aikaa



0  esipuhe



ne päivät ovat ohi
kun huudettiin 12/12/12
kello kaksitoista,
kun koulusta ei menty suoraan kotiin.



  IMG_0489 IMG_0634 IMG_0395




kuusitoistavuotiaana olin rajamailla.


keskellä valonkatkaisinta
yrittäen päättää kummalle puolelle kallistua.

pimeään vai valoon.

en ole nähnyt valoa aikoihin.




IMG_0584 copy
IMG_0583 copy


seinillä on kummallisia taipumuksia
kallistua, kaatua päälle,
liikkua puristavan lähelle,
loitota kuvottavan kauas.



IMG_1024
IMG_0963 copy
IMG_0964 copy


en muista mitä sellaisina hetkinä tapahtuu,
pitisi kirjata ylös,
näyttää terapeutille.


IMG_0650 copy
IMG_0826 copy
IMG_1476 copy



iho ei ole hiljaa
ei hengittäessä,
sillä se liikkuu,
laajenee joka suuntaan,

katse vangitsee.



IMG_0939 copy
IMG_0779 copy
IMG_0776 copy




1   loppu



IMG_0805 copy


1   olen yrittänyt tarkentaa yksityiskohtiin,
kirjoittaa unia ylös,
lukea tähtikarttaa.



IMG_0804
IMG_0809 copy


2   antanut meren viedä,
vaikuttaa,
upottaa.



IMG_1093 copy IMG_0773


3   puhunut tuntemattomille


IMG_0943 IMG_0936 copy


4   yrittää lopettaa itseni määrittelyn,
vähentää alkoholia,
jatkaa tanssimista



IMG_0206 copy IMG_0590 IMG_0607 IMG_0589 IMG_0586 IMG_0583 IMG_0581



5   en enää tunnista valheita


IMG_1095 copy IMG_0189 copy IMG_0445 copy



6   pätkiä keskusteluista:

mikä kirja

mikä lokaatio

kukaan ei ymmärrä


IMG_0350 copy IMG_0327 copy IMG_0466 copy



7   povitaskussa painavat asiat:

a  taskumatti

b  kirje sinulta


IMG_0839 copy IMG_0788



8   pakonomainen listojen tekeminen
harvoin helpottaa oloa


IMG_0792 copy IMG_0797


2   jatkokertomus



ikävöin hyviä, pitkiä yöunia.
myöhään heräämistä.


nukkumista rakkaan kanssa.


kykyä herätä kesken painajaisen.



IMG_0814 IMG_0812 IMG_0811



ei muistikuvaa viimeyön painajaisesta.

lakanat solmussa kierimisestä,
en jaksa tehdä asialle mitään

(kahvit lensivät jo paidalle)



IMG_0623 IMG_0286 copy IMG_0274 copy IMG_0271 copy IMG_0266 copy



olen vältellyt asioita:

filosofianlukua
suomi-ajatuksia
syömistä
vieläkin ulos lähtemistä.



IMG_0612



3   painajaisia ja valveillaoloa


en saa unta

kolmelta yöllä mielessä riivaa:

kuvat paikoista, liian tutuista,
kappaleita joita en ole koskaan kuullut,
ihmisten käyttäytymismallit
kuumuus, lämpö, hikoilu.



IMG_0714 IMG_0713 copy


kaikki on ollut niin mustavalkoista,
joko-tai  -tilanteita

menen sekaisin


IMG_0701 IMG_0691 (1) copy IMG_0682 IMG_0679


kuvittelen kuvaavani painajaisiani videolle.


IMG_0673 IMG_0665 copy IMG_0663 IMG_0653


mikään määrä kahvia ei vie tätä tunnetta pois,
painajaiset selkäni takana
repivät ihostani palasia

jotta kääntyisin



IMG_0645 IMG_0655


4 herääminen kesken painajaisen



unessa istuimme hänen kanssaan isolla kivikolla,
oli hänen  syntymäpäivänsä.

etiketitön punkkupullo kiersi,
olimme vaiteliaita.

hän sanoi:
tiedän, että olisit hyvä sen kanssa,
mutta et, noh, muuten.

olin sanomassa, eikö se olisi mahdollista
tietynlaiset järjestelyt,
mutta hänen poikaystävänsä keskeytti meidät.



IMG_0748



uni oli realistisin pitkään aikaan,

tiedän, että jollakin tasolla kommunikoin hänen kanssaan.

meidän ystävyytemme taitaa olla ohi.




IMG_0750

en voi auttaa vain sen kanssa,
niinhän sinä sanoit.