jonain päivänä

ei niin oma itsensä
huutaa huutaa huutaa
(syyttä)

annathan anteeksi.


olen irrallaan sinusta.

8.toukokuuta 2017
<8.toukokuuta 2017



en osaa luoda yhteyksiä
baarissa tuojottaa omaa lasia

olen vain kaksipuoleisia ajatuksia
kylmiä kiskoja
lokkien huutoa yöllä
ei saa nukuttua

pää lepää tässä mukavasti ennen junan tuloa.



8.toukokuuta 2017
<8.toukokuuta 2017




avataan ikkunat
heitetään pois kertakäyttöiset,
vanhat suudelmat
itkuiset silmät huomiselle





8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017



vanha video rahisee
joku kertoo minulle tulevaisuuden
tyhjyys täyttää teekupit
menneisyyden
merkityksetöntä



8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017



punainen satiinipaita savuisissa valoissa
tanssi huumaa enkä katso sivuille
jähmettynyt iho ei anna tilaa
sormenpäämme hipovat




8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017


ehkä vielä jonain päivänä
kun istumme auton takapenkillä
uskallan ottaa sinua kädestä



8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017

älä koskaan katoa




psycho

alku

mitä minä muistan? särkyneet keskustelunpalaset, epäonnistuneet yritykset lähteä kotoa, punaviinitahrat pinttyneinä matolle. viimeisenä tulee kipu, kaikki se minkä on dissosioinut vuosien varrella iskee kerralla, vatsaan, niskaan, kylkiluiden väliin, polviin, kesäöinä kaatuillut humalassa, paiskonut itseään pitkin seiniä, särkenyt viinilaseja tiskialtaaseen. kynsien alla kaipuu menneisyyttä kohtaan, kun turrutti itsensä kylmältä maailmalta. niinä öinä rukoilin helpotusta, joka ei koskaan saapunut. en pysty pitämään mitään kasassa, särkyvät asiat lipsuvat käsistä, vihkojen välissä kuolleita kasveja. savuke pelastaa, vie hetkeksi jonnekin kauas, kunnes joutuu palaamaan takaisin tuskalliseen todellisuuteen jossa keuhkot täytetään vedellä. 


loppu


mikään ei ole enää hallittua.
räkälässä viskiä huonossa seurassa. 
musiikki liian kovalla.
runomuoto pelastaa taas, vajoamiselta.
hiukset kiinni samettiponnarilla,
esitän kuin kaikki olisi hyvin.
todellisuudessa viski on karvasta
ja olen romahtamassa.
oikeastaan, kova musiikki hyvä,
ei tarvita turhaa kommunikaatiota,
ihmisten välistä kuihtumista.


mikään ei ole enää hallittua.
vuorovesiä pään sisällä.

en saa mitään kosketuspintaa.

viesteihin ei vastata
(en tiedä haluaisinkokaan)
mutta silti jotain särkyy, aina.


olen alkanut  pelätä.
                     itkeä.
                       toivoa.

luoteja.
syyttä.
sinusta.


kuunnella tuttua kappaletta
yksin pimeässä huoneessa

peitellä

kyyneleitä.

berlin / spain part 1

ennen lähtöä olin epäröivä



IMG_0003IMG_0009



en ollut varma halusinko lähteä

- lähdin kuitenkin



berlin


IMG_0016IMG_0021IMG_0027IMG_0032IMG_0033IMG_0034IMG_0036IMG_0037IMG_0042IMG_0048IMG_0053IMG_0062IMG_0063IMG_0071IMG_0076IMG_0104


spain



IMG_0125IMG_0134
IMG_0135
IMG_0142IMG_0151IMG_0153IMG_0164IMG_0170IMG_0177IMG_0190IMG_0194




onneksi lähdin!!

(part 2 sisältää tekstiä, älä huoli)

hajanaisia




mitään ei ole tapahtunut
/kaikki on muuttunut.

16
joskus herään paikoista, jonne en muista menneeni.
suihkun lattialta, kengät jalassa sängystä,
lähikahvilasta.

istun huoneessa joka on täynnä ihmisiä,
olen yksin nurkassa kirjoittamassa,
kuulokkeet korvilla, kylmä kahvi vierellä.

en tiedä olenko yksinäinen vai en.
13
en tiedä kuinka paljon voin kertoa.
puhun ihmisille, enkä tiedä rajoista,
defensseistä,
jossain kohtaa ne ylittyy, täyttyy

ja jään taas yksin

15

en ole pystynyt kirjoittamaan viimeaikoina.
siitä johtuu hiljaisuuteni,
tein vähän typerästi

tulin tänne kirjoittamaan,
kertomaan,
etten kirjoita enää.

11

tuntemattoman kanssa bissellä
konkreettisuus iskee päin kasvoja eikä saa henkeä
jokin niissä tilateissa saa hajoamaan osiin
huomaamaan virhekohdat,
leuan painumaan alas
2

muistelen epämiellyttäviä asioita. miksi?
ne auttavat pitämään jalat maassa.
auttavat, ettei tarvitsisi riutua.

olen riutunut tarpeeksi.

ulkona lumi pöllyää, hyvä.
toisaalta toivon että olisi tyyntä (mielessä)

9

muistot eivät suostu avautumaan.

7

tekisi mieli sanoa hyvästejä
kadulla ohikulkijalle

sanoa,
pian mitään ei enää ole

kadulla en ole törmännyt sinuun pitkään aikaan

5

vaikka joka kadunkulmassa etsin kasvojasi.

4

ja
kaiken li säk si

ne pienet kultaiset keskitiet
ovat sattuneet unohtumaan.
12
(auttakaa)