siirtymä

hiljaa ulkona sataa
joku kohtelee väkivalloin,
pusertaa itsensä minun mieleeni,
niin ettei mikään defenssi enää auta.


kaikki on muuttunut.
sinä nytkähtelet unissasi,
olet ainoa kuka minulla on jäljellä.
kauanko pysyt vierelläni?


ihminen on luotu sellaiseksi,
ettei se kestä muutosta.
minä en ainakaan.
hajoan osiin joka kerta
kun joku kääntyy
kävelee (juoksee) pois.



IMG_0572


mielessä pyörii loopilla
sen illan tapahtumat.
värinä,
hänen kehoaan pitkin,
äänet,
pahoinvoinnin aallot
ja oksennus.


muut viereisessä huoneessa
kun minä huonovointisena
yritän saada pahaa oloa ulos.

myöhemmin sinä iltana
menetin luottamukseni sinuun.
se tuntuu haavana rinnassa,
palana kurkussa,
kieli solmussa,
housut mutkalla.


eikä siinä vielä kaikki.



IMG_0566



aikaisemmin samana päivänä
hän, lähetti kilometriviestin.
silmissä sumeni sen lukemisen jälkeen,
en saanut henkeä,
olin pelännyt tätä hetkeä.


meidän vuotemme on kulunut umpeen.


aion turvautua,
tiedät kyllä mihin,
ja minä taas tiedän
kuinka vihaat sitä.



IMG_0549


tästä päivästä lähtien
yritän päästä jaloilleni.
karsia heidät,
jotka on karsittava.
ottaa tukea heiltä,
jotka päättivät jäädä.


minut kyllä autetaan ylös,
on opittava luottamaan ihmisiin.
otettava tilaa.
pohdittava.
annettava surun tulla
ei jättää mitään sisälle,
muistat kyllä miten viimeksi kävi.




IMG_0516



auttakaa.


olen romahtanut
eikä kukaan ole huomannut.

toisto pitää koossa.
toistuva kipu?


en pääse irti kierteestä.

haitalliset ajatukset vainoavat minua.
kaikki peittyy mustaan
romahdan/romahdin.
onko prosessi vielä käynnissä?



IMG_0508


mitkä ovat hetkiä
joihin palaan aina uudelleen?
mitkä ovat hetkiä
jotka pysyvät loopilla?
hyviä/huonoja?


minua ei pelota enää.
kerään sanoja muilta,
marginaaleihin.

epäreilua?

varastamista?



IMG_0494


pitäisi uskaltaa
käydä keskustelua itsensä kanssa.

nukun liikaa 
ja liian vähän.

syön: kerran päivässä.
itken: silloin kun ei pitäisi.
en koskaan yksin.
pitäisi: oppia antamaan anteeksi.
vaihtaa paikkaa
päästää irti
kertoa totuus

mikä saa toimimaan toisin?




IMG_0489


en hallitse: haitallisia ajatuksia
oksennusrefleksiä
juomista

listojen tekeminen
harvoin auttaa.
selkeyttää?


en saa unta.
haluaisinko saada?
nukun vuorotellen 15 tuntia
ja 3 tuntia.

kaikki tai ei mitään.


pelkään painajaisia.


IMG_0486


kirjoita unet ylös.
makaa lattialla, tuijota tyhjiä tiloja.
luo tyhjiä tiloja.


en tunne enää mitään.

kaikki on tyhjää.

ajattelen häntä,
hänen vieressään nukkumista,
turvaa.
sitä, kuinka kaikki on ohitse.

kaikki on niin, todellista.
miksen tunne mitään?



IMG_0483


mitä vastaisin, jos kysyisit?
kysyitkin,
minä romahdin
ja vastasin vasta seuraavana päivänä.

olen kirjoittanut liikaa 
yhdelle yölle.
pitäisi lopettaa.

juon vireillä pitäviä juomia.
en katso kelloa.
olen oppinut kirjoittamaan pimeässä.



IMG_0475


en tunne tätä kaupunkia,
kadut ovat tunteettomia,
tienviitat osoittavat tyhjyyteen,.

sulkiessani silmäni
näen käsiä, hapuilevan,
minua.

kaikki on mustavalkoista.


IMG_0473


olen tuntenut liikaa
olen turtunut tunteettomana
olen kuunnellut läpi niin monen artistin tuotannon
olen lukenut liian monta kirjaa
olen nukkunut tuntemattoman vieressä
olen itkenyt sopimattomissa paikoissa
olen lyönyt ihmistä juhlissa
olen kävellyt suruissani hyvin pitkälle
olen tanssinut tunteella
olen muuttunut enemmän ihmiseksi, kuka haluan olla
olen kirjoittanut liian monta listaa, ja tuhonnut ne

en ole ollut rakastunut kertaakaan.

kirjoita kaikki patoumat.

mikään ei ole selvillä.

tunnun huijarilta.


IMG_0471


en ole oppinut päästämään irti.
kuinka nopeasti aika kuluu?
ilman häntä: nopeammin.

en saa selvää:
omista tunteista
ajatuksista
kehosta



IMG_0463


on opittava hallintaa.
pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen.
luotava kauneutta, rumuutta.
on opittava antamaan anteeksi.

selvittäkää itse omat sotkunne!
minä en ole täällä siivoamassa
minulla on omat sotkuni selvitettävänä.


IMG_0454


kestää taas ikuisuus
saada itsensä siihen
mistä kaikki lähti
vuosia sitten,


kuinka runomuoto tuli
painona harteille,
tietoisuus laajentunut
vuosien viisaus tarttunut
kukaties mistä.


niinä aikoina
sinä toit kotiin kuolleita oksia.



IMG_0451


mitä minä haluan olla?
(muutakin kuin ehjä)
mitä haluan uskaltaa,
antaa itsestäni?


aion keskittyä siihen,
missä muodossa olen,
millä tavalla.


IMG_0442


mitä pinnat heijastavat?
onko niissä enemmän totuutta
kuin olemme tottuneet?

entä kun ei enää jaksa
pitää kulissia yllä?


toistan samat vanhat kysymykset
uudelleen ja uudelleen
kuin niihin olisi jo vastaus.


IMG_0435





hän on aina kummastuttanut minua.
hänen toimintansa,
eleensä,
puheensa.


ilta alkaa hämärtyä
utuisen violetti taivas
auringon viimeinen kajo
vastapäisessä talossa.



IMG_0428


vatsanpohjalla paino,
jonka luulin ansainneeni,
koivunoksat huojuvat
ja minun silmissäni sumenee.


olen nähnyt niin paljon.
siitäkö mietteliäisyys tulee?
olenko minä viisas?
miten sen saa tietää?


sanoit olevasi yksi erityisistä,
yksi niistä ystävistä
jotka kestää yli vuoden.
oletko?
etkö ole huomannut muutosta?




IMG_0408


viimeisen kahden kuukauden aikana
olen ollut tuottelias.
kirjoittanut lähes päivittäin,
aloittanut taas valokuvaamaan,
maalannut, piirtänyt.

on jotain, joka täytyy purkaa,
päästää ulos.
onko se tullut jo,
olenko käsitellyt kaiken,
milloin en ole enää näin keskeneräinen?


alkaa hämärtyä.
pidän pimeästä,
voin piiloutua kaikelta pahalta,
juoda teetä,
keskustella.




IMG_0394
IMG_0383


puolet jäljellä.
elämästä.
vihosta.


olen siirtynyt tilaan
missä sinua ei ole olemassa.
se on tila
jonne minun on pitänyt kauan jo päästä.
minne sinä sitten olet mennyt?
piinaamaan muiden päitä,
sekoittamaan tunteita.



IMG_0366
IMG_0360


sanot, on oltava kärsivällinen.
hieron hermostuneena rystysiäni
enkä voi lakata toivomasta.


toivomasta vapaudesta,
elämästä ilman sinua,
ehjistä sukkahousuista,
uudesta kahvikupillisesta.




IMG_0348
IMG_0341
IMG_0339




ja niin,
heti kun lopetan ajattelun,
kahleet katkesivat.
olen vapaa, sinusta.

tämä olkoon viimeinen kerta,
kun täytät sivujani.
nämä olkoon hyvästit.

meidän tarinamme,
niin.

meitä ei enää ole.




IMG_0338
IMG_0335


tämä olkoon siirtymä.




jonain päivänä

ei niin oma itsensä
huutaa huutaa huutaa
(syyttä)

annathan anteeksi.


olen irrallaan sinusta.

8.toukokuuta 2017
<8.toukokuuta 2017



en osaa luoda yhteyksiä
baarissa tuojottaa omaa lasia

olen vain kaksipuoleisia ajatuksia
kylmiä kiskoja
lokkien huutoa yöllä
ei saa nukuttua

pää lepää tässä mukavasti ennen junan tuloa.



8.toukokuuta 2017
<8.toukokuuta 2017




avataan ikkunat
heitetään pois kertakäyttöiset,
vanhat suudelmat
itkuiset silmät huomiselle





8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017



vanha video rahisee
joku kertoo minulle tulevaisuuden
tyhjyys täyttää teekupit
menneisyyden
merkityksetöntä



8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017



punainen satiinipaita savuisissa valoissa
tanssi huumaa enkä katso sivuille
jähmettynyt iho ei anna tilaa
sormenpäämme hipovat




8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017


ehkä vielä jonain päivänä
kun istumme auton takapenkillä
uskallan ottaa sinua kädestä



8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017
8.toukokuuta 2017

älä koskaan katoa




psycho

alku

mitä minä muistan? särkyneet keskustelunpalaset, epäonnistuneet yritykset lähteä kotoa, punaviinitahrat pinttyneinä matolle. viimeisenä tulee kipu, kaikki se minkä on dissosioinut vuosien varrella iskee kerralla, vatsaan, niskaan, kylkiluiden väliin, polviin, kesäöinä kaatuillut humalassa, paiskonut itseään pitkin seiniä, särkenyt viinilaseja tiskialtaaseen. kynsien alla kaipuu menneisyyttä kohtaan, kun turrutti itsensä kylmältä maailmalta. niinä öinä rukoilin helpotusta, joka ei koskaan saapunut. en pysty pitämään mitään kasassa, särkyvät asiat lipsuvat käsistä, vihkojen välissä kuolleita kasveja. savuke pelastaa, vie hetkeksi jonnekin kauas, kunnes joutuu palaamaan takaisin tuskalliseen todellisuuteen jossa keuhkot täytetään vedellä. 


loppu


mikään ei ole enää hallittua.
räkälässä viskiä huonossa seurassa. 
musiikki liian kovalla.
runomuoto pelastaa taas, vajoamiselta.
hiukset kiinni samettiponnarilla,
esitän kuin kaikki olisi hyvin.
todellisuudessa viski on karvasta
ja olen romahtamassa.
oikeastaan, kova musiikki hyvä,
ei tarvita turhaa kommunikaatiota,
ihmisten välistä kuihtumista.


mikään ei ole enää hallittua.
vuorovesiä pään sisällä.

en saa mitään kosketuspintaa.

viesteihin ei vastata
(en tiedä haluaisinkokaan)
mutta silti jotain särkyy, aina.


olen alkanut  pelätä.
                     itkeä.
                       toivoa.

luoteja.
syyttä.
sinusta.


kuunnella tuttua kappaletta
yksin pimeässä huoneessa

peitellä

kyyneleitä.

berlin / spain part 1

ennen lähtöä olin epäröivä



IMG_0003IMG_0009



en ollut varma halusinko lähteä

- lähdin kuitenkin



berlin


IMG_0016IMG_0021IMG_0027IMG_0032IMG_0033IMG_0034IMG_0036IMG_0037IMG_0042IMG_0048IMG_0053IMG_0062IMG_0063IMG_0071IMG_0076IMG_0104


spain



IMG_0125IMG_0134
IMG_0135
IMG_0142IMG_0151IMG_0153IMG_0164IMG_0170IMG_0177IMG_0190IMG_0194




onneksi lähdin!!

(part 2 sisältää tekstiä, älä huoli)